sunnuntai 24. helmikuuta 2008

Jälkioireita

Täydessä lastissa ollut auto oli pysähtyä jonnekin Pyhtään tienoille. Heilui puolelta toiselle tuulessa ja odotin näkeväni kajakin punaisen keulan laskevan tuulilasia alas. Taivaalla pyöri alkujaan lentokoneen mallinen siipipyörä, joka yllättäen oli liekeissä. Katsoin kojetaulun kelloa kuin pelastajaa, joka viime hetkellä päättäisikin vetäistä kätensä pois. Auto ei millään ehtisi kymmeneksi Messukeskukseen. Eikä sinisiä paitoja ollut siinä pussissa, joka nojasi vasten Jutan jalkoja. Liekehtivä siipipyörä vaihtoi kurssia kohti Hiacen vihreää peltiä. Uskokaa pois, sekään ei vähentänyt stressiä messuille ehtimisestä.

Ja sitten heräsin.


3 kommenttia:

  1. kukas on nähny näin villiä unta?

    VastaaPoista
  2. Kyllä se niin taisi olla, että minä tuohon heräsin.

    VastaaPoista
  3. Anna ei oo selvästikkään muistanut ottaa kaikkia lääkkeitään? :D

    VastaaPoista